Vanahat ihimiset tuppaa delaamaan aina sillon tällön. Joskus monta vuotta sitten tulin joskus joulunjälkeisviikolla kottiin iltasella ja tsuippailin ostosten kans kohti luolastoa(ni). Joku pisti vastahankaan ja pysähyin. Kiepsahin takas ja vilkasin yläkerran portaikkoa. Siellä oli jotenkin oudon näköinen lumikasa niin lähin talsiin ylemmäs. No vittu. Siellä oli naapurin liki mummo raatona ja oli satanu jo lunta sen valakosten sukkien päälle. No siitä sitten tsiigaamaan tarkemmin niin silimät auki selällään maassa. Kädet sormista kämmeniin asti pikimustat. Makas harjan päällä niin yritin vähän nostaa sitä, että vieläkö tuo on lämpimänä, että vois koittaa elevyttää. Kylymä ku kalapuikko, nous vaan harjan mukana.
Ei kai siinä, yks yks kakkosta ja selittämään: "Digi täällä moro. Kuules, nyt tarttis ruumisautoa ... juu ei, kyllä tuo on kylymänä ollu näköjään jo pitempään ... ei tässä enää ambulanssit auta vaikken ookkaan nähny ennen raatoja niin kyllä tää on ihan maalaisjärjellä selevä peli ... no laita se ambulanssi, mutta ei siitä kyllä hyötyä oo ... okei, jään oottamaan". Joskus puolen tunnin jälkeen tulee lanssi pihaan ja toinen apustaja loikkii portaat ylös ja huutaa autossa istuvalle kaverilleen, että ei tarvi tuoda laitteita. Selitin siinä sitten, että pitäis koiraa käydä kusettamassa, että saanks mä lähtä tästä jo lätkiin ku ei huvittais seisoskella yötä myöten talviyönä ulkona. Meinasivat, että skoudet tulee sitten jossain vaiheessa ja haluaa kysellä multa jotain.
Sieltähän ne sitten tulikin lopulta ja painelivat sen kämppään sisälle. Vissiin hakivat jostain yleisavaimen ku ei kai poliiseillakaan oo mukanaan kaikkien mahollisten talojen avaimia. Hirvee kuulustelu päälle. "Oliko sillä sairauksia? - Ehän minä tiiä, oon vaan naapuri. - Ootko koskenut ruumiiseen, mihin se ois voinu kuolla? - Mistä helevetistä minä tiiän, tulin vaan kotiin niin vilkasin portaikkoon ja jotenki tuli semmonen fiilis, että nyt pitää tarkastaa tilanne enkä oo koskenu vaan varovaisesti nostin harjan vartta, että vieläkö on pehmeänä että vois yrittää elvyttää. - Millon se on kuollu? - No varmaan siitä on jo aikaa ku oli kädet pikimustina, mutta mun pitäis käyttää koira lenkillä. - Okei, mee vaan.. mutta ethän oo koskenu ruumiiseen missään vaiheessa? - No en ole, en oo sentään nekrofiili, mutta nyt jos sopii niin käyttäisin koiran lenkillä."
Siinä steppaillessa sitten muistu mieleen, että vaikka täällä onkin helevetin hyvät äänieristeet niin aivastukset kuuluu kuitenkin toisiin kämppiin. Sillä oli jotenkin tunnistettava ääni niin ku palasin kusetuslenkiltä niin huikkasin toiselle kytälle, että tämmönen kyllä tuli mieleen että se aivasti äänekkäästi joko eilen tai toissapäivänä, mutta sen jälkeen on ollu hiljaista. Skoude kiitteli tiedosta, että tuo helpottaa arvioida kuolinaikaa.
Oli muuten kummallinen näky se tapahtumapaikka. Ihan sisäkamppeissa ja siinä portaikon yläpäässä ikkunalaudalla sillä oli paketti Presidentti kahvia. Vetäisin johtopäätöksen, että se on tullu röökille, saanu slaagin ja ollu kuollu jo ennen ku osu maahan. Ei oo muuten koskaan tullu uniin vaikka yleensä mä nään unia vaikka ja mistä.
