Hommaa laikkuvehka ja kirjovehka kotiin ja kokeile niitä.
En nyt täysin 100-varma ole, mutta siis niinko herravvuanna 2003 vähän kahjomman tyäkaverin kanssa oltiin oltu lounaalla ja mentiin silloisen herra ison-ison-ison huoneen ohi ja katsottiin, että joku hölmö konttorimamma on sille tuanu jonkku rehun pöydälle. Ja se herrahan ei ole koskaan paikalla saati että se pahansisuinen menninkäinen sitä koskaan kastelisi. Todettiin, että joko rehu kuolee ja lähtee herran huoneesta tai sitten me varastetaan se ja katotaan vieläkö se siitä lähtisi. Se hiton kasvihan oli aivan lehtensä tiputtanut ja kuallu sillo, mutta viälä se vähän puhisi.
No, siinä sitte sille annettii vähä vettä ja sehän saatana alkoi pukkaamaan lehteä taas. No, sitten tää tyäkaveri lähti toiselle osastolle ja muutti huoneesta huit helvekkoo ja se rehu jäi sitten mulle, epähortonomille siihe huoneesee.
No, mää sitte mitää vettä koskaan muistanu tuoda mistään, mutta siihe aikaa firmassa oli ilmaiset virvoitusjuamat ja lounaillakin jäi usein yli vähän juamia. Kaatelin sille kasville sitte ne.
No, ekan kerran kun se sai light-fantaa, niin sehän saatana tiputti lehtensä heti ja meni vähätkin pysyneet keltaiseksi.
Mää sille mitää muuta antanu kuitenkaa, niin eihän sen auttanna ja se perkele sopeutu. Se veti fantaa sen perkeleen ruukun pohjalta ja alkoi pukkaamaan vihreitä lehtiä. Monta vuotta se saanu perkele ku light-fantaa ja lehteä vaan pukkas. Aina välillä unohtui kyllä kaadella sille niitä ja taas oltiin keltaista ja lehdet roikkui, mutta taas uuteen nousuun.
Yhrellä tyäkaverilla oli tapana poikkeilla huaneessa ja se ruiskutteli sitä rehua näytön ja näppäimistön puhdistusspraylla.
Se nauroi psykoottisena, että ei vittu, tää rehu vaan nauraa mulle ja valuttaa tän nesteen huit vittuun. Se yritti useamman viikon päivittäin sitä ruiskutella, mutta eihän se rehu muuta kun nauro.
Balttiarallaa reilut 10 vuotta myähemmin kun vihdoinkin jotkut olivat sairastuneet liikaa, niin konttoria tutkittiin ja todettiin, että homettahan siellä rakennusinsinöörin aivopierurakennuksessa oli remonteista huolimatta edelleen. No, silloin rehu oli siirtynyt vähintään 3 kertaa mun kanssa huoneesta/rakennuksesta toiseen ja rehuille tuli tappotuomio. Yhtään rehua tai oikeastaan muutakaan ei saanut uudelle konttorille tuoda vanhalta, ettei mitään homejuttua tulis mukana.
Totesin, että vittu, rehu on pitkälti yli 10 vuotta ollut mun kanssa, että enhän mää sitä vittusaatanaa voi hylätä kaiken fanta-juottamisen, puhdistusspray-kiduttamisen ja useiden muiden metkojen episodien jälkeen. Otin rehun kainaloon (kuten tuolia, pöytää ja paljon muutakin) ja toin sen saatana kotiin. Tualla se nyt perkele on olohuaneessa. Yleensä muija muistaa sille antaa vettä, mutta ei aina. Sitten rehu laittaa lehdet alaspäin ja sille muistetaan antaa vettä... ja taas vihertää ja lehdet ampuvat ylöspäin (ja oksat kaartavat auringon suuntaan) eli toi rehunperkele on nyt lähes jo 20 vuotta oudosti hengissä pysynyt. Vuasien aikana sille on multa vaihdettu ehkä 3-4 kertaa. Kerran siivoojanperkele töissä halusi sen hualtaa kun meinas, että fantan takia se kärsii... kerran töissä muijat oli samaa mieltä... ja kun toin sen kotiin, niin homevaruiksi laitoin muijan vaihtamaan mullat siihen.