No ensinnäkin observatoorio tilanteesta (ei se tähtitaivasjuttu): Teillä on erimielisyyttä isommalla tavalla huumorista. Pitemmän päälle molemmilla täytys olla melkosen samanlainen suhtautuminen varsinki huumoriin, että homma toimii. Ei tietenkään tarvi eikä voikkaan olla kaikesta samaa mieltä, mutta huumori on mummiälestä semmonen asia, että jos se ei natsaa niin sitten ei natsaa muutenkaan.
Toisekseen: Jos puoliso tai sen korvike on semmonen, että kilahtaa ylipäätään oikeasta huumorista (nyt ei puhuta hihi, putosit kaivoon, anna kun autan sinut ylös Rainbow Dash) niin se on menetetty tapaus. Toki joskus hyvin harvon naisesta voi saada sinnikkäällä kouluttamisella vielä ihmismäisen esimerkiksi altistamalla sen uutisille ja lopettamalla "anteeksi rakas, olin ajattelematon tunteitasi kohtaan" höpötykset. Yks tuttu onnistu nimittäin siinä. En ois ikinä uskonu, mutta niin se perkele vaan onnistu. Kerran oltiin autoilemalla menossa ties minne ku näin nekrun tepsuttelemassa tien yli. Auto oli punanen ja tokasin, että jos nyt painais vähän kaasua niin sais uuden maalikerroksen. Vittu se meinas kilahtaa täysin. Siitä viis vuotta eteenpäin niin se ite kyttäs auton kyydistä, että "kato - siellä on taas raiskaava neekeri, no missä se kaasu on? Vrumm vrummmm!"
Kolomanneksekseen: Jos ei onnistu se yhteiselo eikä saa sovitettua yhteen fundamentaalisia näkemyksiä niin laittakaa lusikat jakoon ja lyökää kantapäät yhteen. Parempi elää villinä ja vapaana ku viettää elämänsä loppuun asti mykkäkoulua tai tappelua jonku täysin yhteensopimattoman kanssa.