"Elipä kerran valo-olento
Joka tukahtui yön kapaloissa
Siksi kiersi palloa vain
Kirkkaassa päivänvalossa

Koska olento halusi vain hyvää
Poistaa maailmasta yksinäisten surut
Lähti viemään varjojen kansalle
Tulenlieskansa soihduiksi

Imi olento päivänsäteen sisäänsä
Lohkaisi häntäluustaan pätkän
Monistui hehkuvasta pätkästä

Itsensä kopio
Siitti kopiosta kopion
Koko populaation

Hohtavan johdon himoonne
Sinä olet valo
Huudatan
Me me me
Sinä olet valo

Pimeälle puolelle
Sinä olet valo
Meidänkaltaisillemme
Sinä olet valo

Tyydyttämätön äänekäs kansa
Sivistyksen suvannossa
Kohtalonsa kierona koki
Janosi suoristavat sanat

Hohtavan johdon himoonne
Sinä olet valo
Huudatan
Me me me
Sinä olet valo

Pimeälle puolelle
Sinä olet valo
Meidänkaltaisillemme
Sinä olet valo

Olentojen kopiot jakoivat
Varjojen kansalle valonsa
Velvollisuuden levittää
Hänen ryhdissään
Hännän palojaan

Hohtavan johdon himoonne
Sinä olet valo
Huudatan
Me me me
Sinä olet valo

Pimeälle puolelle
Sinä olet valo
Meidänkaltaisillemme
Sinä olet valo

Toivotan parempaa huomista
Meidänkaltaisillemme

Meidänkaltaisillemme"