Vuosia sitten toimiston taukotilassa kahvitunnilla pöytään sattui vanhempi rouva. Tämä rouva käytti murresanastoa ja sieltä tuli mul kukkaa sun muuta. Kesken rouvan tarinan aivoni päättivät että suu laitetaan sanomaan kovaan ääneen MULKKU. Maailma lakkasi pyörimästä muutamaksi sekunniksi. Sirkat sirittivät ja muutama ihohuokonen pullautti hikipisaran. Sillä hetkellä kuolin hieman.
>>114366 Pikku hiljaa planeetta nytkähti jälleen liikkeelle kuin hidastetusti ja lakkasin kuulemasta oman verenkiertoni ääntä. Vastapäätä istuva rouva lakkasi tuijottamasta suu auki ja maailma ympärillä otti todellisen ajan kiinni.
En tiedä muiden korvista, mutta omissa korvissa kaikui MULKKU kahvitauolla parin vuoden ajan ja silloin tällöin vieläkin.
>>114364 Olen ollut vastaavassa tilanteessa itsekin, ja möläytykseni oli niin mauton, että en välitä sitä edes kertoa täällä. Mutta joo, joka ilta nukkumaan mennessä aivot muistuttavat minua, että en ole enää ansainnut mitään hyvää elämässä :D